Julkaistu alunperin PROINTERIOR 1/2021
Teksti: Päivi Himanen
Istahtaessani autooni muutama minuutti sitten päättyneen työmaakokouksen jälkeen huomaan olevani hyväntuulinen. Paikalla oli koko projektin kahdeksanhenkinen tiimi: lupa-arkkitehti, vastaava mestari, sähkösuunnittelija, LVI-suunnittelija, sähkömies, kirvesmies, asiakas ja minä. Toimin hankkeessa sisustusarkkitehtina sekä projektivastaavan roolissa. Kokouksen tunnelma oli koko kahden tunnin ajan osallistava ja salliva. Päällimmäisenä mielessäni on aseista riisuva alkupuheenvuoro, jonka piti vanhempi vastaava mestari. Kiitos hänelle siitä!
Aina kokouksen jälkeen tunnelma ei ole sama. Tiedämme kilpailu- henkisyyden ja kiireen vaikuttavan negatiivisesti neuvottelutilanteisiin. Jokainen tunnistaa tilanteen, jossa tunnelma jäätyy sarkasmin huntuun puetun puheenvuoron vuoksi. Se ei ole koskaan rakentavaa. Onneksi näin käy harvoin. Toisaalta: onko toistemme mittailu ammatin tai roolin perus- teella lainkaan tarpeellista?
Kriisit ja haastavat tilanteet korostavat resurssiviisasta toimintaa eli yhteistyön kultivoimista, tiedon jakamista ja ihmisyyttä. Parhaat onnistumisen tunteet ja lopputulokset syntyvät yhdessä: vuoropuhelulla, kuuntelemalla, osallistamalla, oppimalla ja mokatakin voi.
Entä jos luopuisimme hierarkiasta, pelosta menettää oma asema tai saavutettu status ja ottaisimmekin askeleen taaksepäin? Kuten vanhempi mestari kokouksen aloituspuheenvuorossa totesi: ”Yhdessähän tätä tehdään.”