Kuvassa olevan kohteen suunnittelija: Tiina Suhonen-Hautala, Suunnittelutoimisto Dejlig. Kuva: Mikael Pettersson.
Artikkeli on julkaistu alunperin PROINTERIOR 4/2025
Olemme tottuneet puhumaan materiaaleista esteettisinä valintoina, sävyinä, pintoina ja tekstuureina; käyttöluokkina, paloturvallisuutena, asennustapoina ja akustisina materiaaleina. Tässä ajassa jokainen näistä valinnoista kantaa mukanaan myös vastuun: kun suunnittelija valitsee materiaalin, hän tekee samalla valinnan luonnonvarojen, työolosuhteiden, toimitusketjujen ja tulevien sukupolvien puolesta. Yhä useammin kysymys ei ole vain siitä, miltä materiaali näyttää tai miten se käyttäytyy, vaan mitä arvoja sen valinta edustaa.
Materiaalivalinnat eivät ole neutraaleja
Sisustussuunnittelijat suosivat perinteisesti lähituotantoa, paikallisia valmistajia ja yhteistyötä puuseppien kanssa. Kyse on työskentelytavasta, jossa toimitusketjut ovat lyhyitä ja tekijät tunnetaan nimeltä. Pienemmissä projekteissa tämä onnistuu usein luontevasti, mutta hankekoon kasvaessa toimitusketjut monimutkaistuvat, ja samalla kasvaa tarve dokumentoida ja perustella valintoja järjestelmällisemmin. Sertifikaatit, tuotepassit ja päästölaskelmat ovat tässä hyödyllisiä työkaluja, sillä ne antavat vertailukelpoista tietoa materiaalien ympäristövaikutuksista, mutta suunnittelijan ammattimainen kokonaisharkinta on silti keskiössä.
Patina kestävän estetiikan ytimessä
Aika on ehkä rehellisin materiaalitesti, ja siinä mielessä kestävän estetiikan ytimessä on patina. Se, että materia saa elää ja ikääntyä. Kenties juuri tässä asuu uudenlainen ajatus luksuksesta, jota voimme suunnittelijoina kultivoida: aitous, joka ei ole virheetöntä. Uskallus arvostaa karheaa, korjattua ja elämisen jälkiä kantavaa.
Viime aikoina alalla on käyty keskustelua siitä, millaista kauneutta meidän suunnittelijoina tulisi tavoitella. Täydellisyydestä tinkiminen ja riman laskeminen pykälää alemmas voi olla yllättävän vaikeaa ammattilaisille, jotka on koulutettu hiomaan lopputulosta viimeistä saumaa myöten. Mutta ehkä sallivampi ote voi tehdä tilasta elävän ja inhimillisen?
Olemassa olevan hyödyntäminen tuo suunnitteluun syvyyttä
Tänä päivänä asiakkaat kysyvät yhä useammin, onko jokin materiaali ekologinen. Suunnittelijan paikka onkin valistaa ja kertoa, mitä pinnan takana on. Voisiko työhuoneen pöytälevy olla entinen lattialauta jostain puretusta talosta? Voisiko hotellin vastaanottotiski olla tehty materiaalista, joka on jo kerran elänyt? Tällaisen työskentelyn kautta suunnittelu saa syvyyttä, jota ei voi ostaa katalogista tai muodostaa tekoälyllä. Kun asiakas ymmärtää materiaalin taustan, hän alkaa nähdä myös arvon, joka ei välttämättä aina perustu sen uutuuteen.
Muutos on jo käynnissä. Yhä useammat suunnittelijat ja toimistot pohtivat materiaalien elinkaarta, hyödyntävät kierrätettyä sekä kierrätettävissä olevaa, ja tekevät yhteistyötä kierrätysverkostojen kanssa.
Sisustussuunnittelu on parhaimmillaan tarinankerrontaa materiaaleilla. Elämme ajassa, jossa tarinan sisältö muodostuu tärkeämmäksi kuin sen visuaalinen muoto. Kestävä suunnittelu ei ole pelkästään ekologisesti vastuullista, vaan myös kulttuurisesti viisasta: siinä tiedostetaan, että maailma on jo täynnä materiaa. Meidän tehtävämme ei välttämättä ole luoda lisää, vaan käyttää olemassa olevaa entistä paremmin.