Yhdistyksen perustamiskokous järjestettiin vuonna 1972 Taideteollisen Oppilaitoksen tiloissa ja yhdistyksen nimeksi tuli Sisustusneuvojat Inredningskonsulenter SNIK RY. 1980-luvulla sisustusneuvoja-nimike muutettiin sisustussuunnittelijaksi ja yhdistys sai nykyisen nimensä Sisustussuunnittelijat SI ry. Tutustu historiaamme ja suunnittelijoiden muistelmiin.
1960-luku
Sisustusneuvojien kolmivuotinen koulutus alkoi vuonna 1962 silloisessa Taideteollisessa Ammattikorkeakoulussa.
Aloitin Sisustussuunnittelija- opinnot vuonna 1963. Muistan ensimmäisen päivän mieltä ylentävän tunnelman, kun avasin vanhan Ateneumin raskaan oven. Tunsin olevani oikea taideopiskelija. Koulun vahva taideilmapiiri antoi hohtoa koko kolmevuotiseen opiskeluun. Ammatillinen koulutus oli aika lailla alkutekijöissä, mutta lähti nopeasti kehittymään. Muita oppiaineita oli paljon. Pidin erityisesti yleisopinnoista, kuten sommittelusta, kuvanveistosta ja käsivarapiirustuksesta. Näitä ei ilmeisesti enää kuulu samassa laajuudessa nykyiseen sisustussuunnittelun opetusohjelmaan.
Jälkeenpäin ajatellen suurinta antia koko opiskelussa olivat nämä yleisopinnot. Opettajina toimivat aikakauden merkittävimmät taiteilijat. Käsivarapiirustusta opetti taidemaalari Reino Hietanen, kuvanveistoa kuvanveistäjä Heikki Häiväoja ja taidehistoriaa kuvataiteilija Oso Heickell. Sommittelun opettaja, loistava Mikko Vuorinen, jatkoi opetusta vielä tutkinnon siirryttyä Lahteen. Otin ylimääräisiä tunteja myös muotipiirustuksessa, koska rakastin ja rakastan edelleen kauniita vaatteita. Opettajana oli loistava muotitaiteilija Paula Häiväoja. Hänen tunneillaan luonnosteltiin asukokonaisuuksia ja erilaisia asusteita. Ei näistä erityistä hyötyä sisustussuunnittelussa ole ollut, mutta tunneilla olo henkevän opettajan opetuksessa on jäänyt syvästi mieleen.
– Hannele Heinonen
1970-luku
1973 Taideteollinen Oppilaitos muuttui korkeakouluksi. Sisustusneuvojalinja siirtyi, yhdessä muiden ammatillisten linjojen kanssa, korkeakoulun yhteydessä toimineeseen Koulutuskeskukseen. 10.10.1972 perustettiin ammattikunnalle oma yhdistys ja nimeksi tuli Sisustusneuvojat Inredningskonsulenter SNIK ry.
Vuonna 1972 kolmivuotinen sisustusneuvojakoulutus sisälsi ammattiaineiden lisäksi muun muassa taidehistoriaa, maalausta ja sommittelua. Valmistuneet sijoittuivat hyvin alan toimistoihin ja pankeilla, kunnilla ja valtiolla oli omat suunnitteluosastot. Huonekaluliikkeet alkoivat tarjota sisustussuunnittelua.
Ensimmäinen työpaikkani oli Huonekaluliike Nupponen. Meitä oli myyjien lisäksi kaksi sisustus- neuvojaa ja sisustusarkkitehti Rauni Peippo. Nupponen, samoin Rintala ja Haimi olivat edelläkävijöitä muun muassa maalattujen levykalusteiden valmistajina.
Seuraava työpaikkani, Sisustusarkkitehtitoimisto Leena Kolinen, oli pieni toimisto, joka teki suuria kohteita; pankkeja, sairaaloita, yliopistoja, mutta myös yksityiskoteja. Lakanan kokoiset, muoviset pohjapiirustukset teipattiin työpöytälevyihin. Luonnostelun jälkeen kalusteet piirrettiin pohjaan tussilla. Rissaviivaimet suhisivat ja tussiterät natisivat. Virheet tai muutokset piti rapsuttaa partaterällä pois ja sen jälkeen piirtää uudestaan. Istuimme kaikki nenät vastakkain ja ”roikuimme” pohjapiirustusten yllä. Kaluste- ja varusteluettelot naputeltiin kirjoituskoneella. Nyt on vaikea kuvitellakaan, miten monimutkaisesti kauniit kuvat syntyivät! Sittemmin öljykriisin myötä jäin työttömäksi ja perustin oman toimiston 1978.
– Ulla Solasaari-Pohjanpalo
1980-luku
Yhdistyksen oman julkaisun, SNIKKUNAn, ensimmäinen numero ilmestyi 19.05.1981. Vuonna 1982 yhdistys palkkasi osa-aikaisen sihteerin ja aloitti asiakkaille suunnatun sisustuspalvelutoiminnan.
Vuonna 1984 koulutusuudistuksen myötä sisustussuunnittelijan koulutus siirtyi Lahden Muotoiluinstituutin alaisuuteen ja jatkui nelivuotisena erillisenä opistoasteisena opintolinjana. Sisustusneuvoja-nimike muutettiin sisutussuunnittelijaksi ja yhdistyksen nimeksi tuli Sisustussuunnittelijat SI ry.
Valmistuin Taideteollisen Korkeakoulun Iltalinjan viimeiseltä vuosikurssilta vuonna 1986. Olin opiskelujen lomassa saanut pojan ja välttääkseni lapsen pitkät päiväkotipäivät perustin saman tien oman toiminimen. Työpisteeni sijoitin Alppilassa sijainneen puutalokaksiomme olohuoneen nurkkaan. Ensimmäiset toimeksiantoni sain SNIK:in sisustuspalvelun kautta. Aloin suunnitella asiakkaille keittiöitä niitä myyvälle firmalle. Keittiösuunnittelun myötä asiakkaat pyysivät myös muiden tilojen suunnittelua.
Muistan, kun epävarmana nuorena suunnittelijana kävin todella hulppeassa kodissa Töölössä. Asiakas, korskea ”juppityylinen” yritysjohtaja, kävi myös ”toimistossani” ja istui sohvalla silmäillen yrmeänä ympäristöä. Tunsin syvää häpeää vaatimattomasta kodistani. Nyt se olisi sisustuslehtien ykköskamaa mustaksi maalattuine lautalattioineen ja kaakeliuuneineen.
Suunnittelupalvelun kautta tulleet toimeksiannot työllistivät pitkälle 90-luvulle, jopa 2000-luvulle asti, kuten yhteistyö K-Raudan ja Honkarakenteen kanssa. Olen kiitollinen yhdistykselle, joka antoi hyvän pohjan seuraavien vuosikymmenten työuralleni.
– Maija-Riitta Riuttamäki
1990-luku
1990-luvun alun suuri lama vaikutti yhdistyksen jäsenten toimintaan. Moni pieni ja suurempikin toimisto kaatui laman jalkoihin.
Habitare-messuilla vuonna 1993 julkistettiin ensimmäinen Sisustusilmiö-tunnustuspalkinto. Syksyllä 1998 ensimmäinen kurssi aloitti ammattikorkeakoulututkintoon tähtäävän opiskelun Lahden Muotoiluinstituutissa.
Opiskellessani Kuopion käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa vuosina 1985-1990 useat opiskelukavereistani eivät piitanneet tietotekniikasta. Me kiinnostuneet saimme siten lähes yksityisopetusta, mutta siitä huolimatta piirtäminen oli alussa hidasta.
Sain heti valmistuttuani upean työpaikan Martelan sisustussuunnittelijana. Tehtävään vaadittiin AutoCad-osaamista ja Martela järjesti meille lisäkoulutusta työajalla. Apuna oli myös henkilökohtainen tukihenkilö ja päätinkin piirtää kaikki työni koneella. Martelalla suurin osa suunnittelijoista piirsi tuolloin vielä käsin.
Suurin ero koneella piirtämiseen on nopeus. Yksinkertaisen luonnoksen piirtää kyllä nopeammin käsin, mutta isojen tilojen mittasuhteita on helpompi hahmottaa koneella tehtyyn luonnokseen ja muutosten teko on nopeaa.
Piirustusohjelman oppimisesta oli valtava hyöty etenkin julkitilaprojekteissa, koska kannattavuutta mitattiin työhön käytettyinä tunteina. Se oli menestykseni avain, kun perustin oman yrityksen Sisustus-Violet Oy:n Jyväskylään vuonna 1992.
– Virpi Illman
2000-luku
2000-luvulla monet käsi- ja taideteolliset oppilaitokset ottivat opinto-ohjelmaan sisustus- ja tilasuunnittelun koulutusohjelman. Yhdistyksen toiminta laajeni jäseniltoihin ja -matkoihin sekä yritysvierailuihin. Ensimmäiset sisustusaiheiset TV-ohjelmat alkoivat.
Opiskellessani vielä Pohjois- Karjalan ammattikorkeakoulussa sisustusarkkitehtuurin ja kalustemuotoilun linjalla pääsin Inno-ohjelmaan työharjoitteluun vuonna 2006. Sama tuotantoyhtiö tuotti myös Big Brother -ohjelmaa.
Päätin rohkeana ja innokkaana tyttönä lähteä kysymään mahdollisuutta suunnitella seuraava BB-talo. Sain paikan ja tuumin, että oli aika perustaa myös oma yritys. Olin tuolloin 2007 edelleen mukana Inno-ohjelmassa sisustusassistenttina.
BB-ohjelmaformaattia varten sisustin ison talon sen asukkaille ja tein ammattikorkeakoulussa vielä lopputyötä. Vapaa-aikaa ei tuolloin enää ollut ja jälkeenpäin voin vain ihmetellä, kuinka selvisin tuosta vuodesta.
Työskentelin lopulta Innossa neljä tuotantokautta ja vuonna 2010 pääsin suunnittelemaan yhdessä talotehtaan kanssa kokonaisen BB-talon sisustuksineen. Nämä TV-ohjelmat olivat mielettömän hieno ponnahdus urani alussa. Tämän jälkeen pääsin mukaan lukuisiin muihin TV-ohjelmiin ja näin myös yksityisasiakkaat löysivät minut.
Nyt yrittäjänä takana jo huikeat 15 -vuotta ja edelleen innostus tätä työtä kohtaan on suuri.
– Minna Haapakoski
2010-luku
2010-luvulla yhdistys osallistui aktiivisesti messutoimintaan. Kohokohta oli vuoden 2012 Kaisa Blomstedtin Aikamatka -osasto, johon SI ry:n jäsenet sisustivat tiloja 1950-luvulta, 2000 -luvulle, vuosikymmenten sisustustyylien mukaisesti. Älylaitteet alkoivat hallita työn tekemistä. Sisustusblogit yleistyivät ja muokkasivat sisustustyyliä yhdenmukaisemmaksi samoin kuin Facebook ja Instagram. Toisaalta ne myös nostivat ammattikunnan tunnettavuutta ja arvostusta.
Kun elokuvalavastaja ja kotisisustaja sisustivat heteroystävällisen homoravintolan.
Ensimmäisiä projektejani ravintolasuunnittelijana oli sisustaa huipputrendikäs yökerho Helsingin ydinkeskustaan. Teimme suunnitelmat yhdessä elokuvalavastajana toimineen kollegani kanssa. Itse tein tuohon aikaan pääasiassa kotisisustuksia. Onneksi vietimme muutaman hauskan illan kyseisessä bilepaikassa ennenkuin luovutimme valmiit suunnitelmat. Saimme käsityksen siitä, että mikään toteutustapa, mikä soveltuu kotiin tai näyttää hyvältä valkokankaalla, ei välttämättä toimi yökerhossa.
Ihmiset tanssivat pöydillä, joten ne pitää pultata lattioihin. Kaikkien ulokkeiden pitää pysyä kiinni, koska todennäköisesti joku kaatuu, roikkuu tai nojailee niihin ja tekstiilien on siedettävä kaikki mahdolliset roiskeet. Lisäksi tehtävänä oli luoda viihtyisä ja houkutteleva visuaalinen ilme sekä miellyttävä tuoksumaailma.
Pientä epäselvyyttä aiheutti vuonna 2010 vielä harvinainen unisex-wc. Avajaisviikonlopun jälkeen osaksi DJ-kopin rakennetta suunniteltu musta, pleksinen joutsenpariskunta löytyi lattialta dramaattisesti kaulat katkenneina. Muuten onnistuimme mielestäni aika hyvin ja olen jatkanut ravintolasisustamista tästä alun kokemuksesta hurjasti oppineena.
– Suvi-Maria Silvola
2020-luku
2020-luku on osoittanut tila- ja sisustussuunnittelun olevan hyvin suhdanneherkkä ala. Korona-pandemia, Ukrainan sota ja taantuma ovat vaikuttaneet yksinyrittäjien ja palkansaajien arkeen negatiivisesti. Toisaalta alalle on löytynyt myös uusia koulutusmuotoja, monimuotoisuutta ja titteleitä. Kun maailma muuttuu, täytyy myös yhdistysten pysyä muutosten mukana.
Jatkuva kehittyminen ja ikuinen opiskelu voivat joillekin tuntua kirosanoilta, mutta ne ovat avain erottua muista ja pysyä mukana kilpailussa. Tilanteeseen mukautuminen, uusien palveluiden tarjoaminen ja yhteistyö ovat kantaneet monia sisustussuunnittelijoita hankalien aikojen yli.
Yksilökeskeinen ja tiedostava asenne ovat tulleet jäädäkseen asiakkuuksiin. Suunnitelmissa uudet materiaalit ja innovaatiot korostuvat, sekä yhä useammat yritykset haluavat olla yhdistettävissä avainsanoihin, kuten edelläkävijyys, elämyksellisyys ja ekologisuus. Jos arvot eivät kohtaa loppukäyttäjän kanssa, saattavat kaupat jäädä kokonaan tekemättä.
Uusi maailma on tuonut pirstaleiselle muotoilualalle mukanaan uusia tarpeita. Yhdistyksen vastaus näihin haasteisiin on ollut mahdollistaa jäsenille parempaa tukea, koulutuksia ja markkinointikanavia. Pandemian pakottama digiloikka on mahdollistanut etäosallistumisen entistä helpommaksi ja tuonut mukanaan myös tasa-arvoa koko Suomen kattavalle jäsenistölle.
Entä mitä sisustussuunnittelijan osaamispakkiin kannattaa ladata tulevaisuutta varten?
1. Luota omaan esteettiseen näkemykseen. Erotu, niin näyt.
2. Rutkasti oma-aloitteisuutta, avoimuutta ja yhteistyötaitoja.
3. Palvelumuotoilun tekniikoita ja empatiaa eläytyä loppukäyttäjien asemaan.
4. Ohjelmistojen ja sovellusten hallintaa. Kun osaat yhden, seuraavan oppiminen on yhä helpompaa!
– Hanna Puolakka, Muodoste Design Studio
Kirjoittanut Maija-Riitta Riuttamäki