Kohteen suunnitteljiat: Aare Visuals, Titi Reijonen ja Iida Aalto. Kuva: Pavel Kasinski
Puu on yksi vaativimmista materiaaleista sisustussuunnittelussa.
Se näyttää kauniilta jo luonnosvaiheessa. Se tuo lämpöä, syvyyttä ja ajattomuutta mihin tahansa tilaan. Haasteet alkavat usein vasta käytössä. Jos puun ominaisuuksia ei ymmärretä, ongelmat tulevat esiin ajan myötä: halkeamina, laikkuina, kulumana ja ennenaikaisena uusimistarpeena. Puun kohdalla ratkaisut tehdään usein vuosikymmeniksi.
Sama materiaali, kaksi lopputulosta
Kuvitellaan julkinen tila, johon halutaan lämmin ja luonnollinen ilme. Valitaan massiivipuinen taso, esimerkiksi tammi tai saarni, ja käsitellään se kevyesti, jotta pinta säilyttää luonnollisen tuntunsa. Taso sijoitetaan tilaan, jossa käyttö on jatkuvaa ja kulutus kovaa. Muutaman vuoden kuluttua pinta on laikukas ja kulunut. Ratkaisuksi ehdotetaan pintamateriaalin uusimista.
Toisessa kohteessa lähtökohta on sama, mutta puulaji, pintakäsittely, tason kiinnitystapa ja huoltosuunnitelma määritellään jo suunnitteluvaiheessa. Kulutus arvioidaan realistisesti. Käyttäjälle kerrotaan, miten materiaalia hoidetaan. Pinta patinoituu, mutta ei mene pilalle.
Materiaali on sama. Ero syntyy suunnitteluratkaisuista ja osaamisesta.
Puu on rakenteellinen kysymys
Puu elää. Se reagoi kosteuteen, lämpötilaan ja valoon: se laajenee, kutistuu, patinoituu ja muuttaa sävyään. Se tarvitsee tilaa liikkua.
Muihin materiaaleihin yhdistettäessä on otettava huomioon puun luonnollinen eläminen. Jos pintakäsittely ei vastaa käyttöä, kuluminen alkaa liian aikaisin. Jos UV-rasitusta ei huomioida, sävy muuttuu epätasaisesti.
Rakentamisessa keskeisiä ovat myös materiaalien palotekniset luokitukset (esim. pintamateriaalien paloluokat), jolloin pintakäsittely ja rakenneratkaisut vaikuttavat siihen, täyttääkö materiaali kohteelle asetetut vaatimukset. Ratkaisu, joka näyttää yksinkertaiselta, voi edellyttää tarkkaa teknistä suunnittelua.
Myös sisäilman kannalta ratkaisevaa ei ole pelkästään puulaji, vaan se, miten materiaali on käsitelty ja millaisilla aineilla se on kiinnitetty. Näin ollen puu ei yleensä ole vain pintaratkaisu, vaan osa tilan kokonaisrakennetta.
Kestävyys vaatii muutakin kuin sertifikaatin
Puu mielletään usein automaattisesti vastuulliseksi valinnaksi. Se voi olla sitä, mutta vain jos sen käyttöikä on pitkä ja korjattavuus huomioitu alusta asti. Ratkaisevaa on se, kuinka kauan ratkaisu pysyy käytössä. Voidaanko sitä huoltaa ja kunnostaa? Voidaanko osia uusia ilman että koko rakenne puretaan?
Massiivipuurunkoiset kalusteet voidaan usein säilyttää ja päivittää. Ovia, vetimiä ja pintakäsittelyä voidaan uusia siten, että runko säilytetään.
Laadukkaat irtokalusteet, kuten sohvat ja nojatuolit, on usein suunniteltu niin, että verhoilu voidaan uusia rungon säilyessä. Pintakäsittelyjä ja yksityiskohtia voidaan päivittää ilman koko kalusteen purkamista. On käytännön kiertotaloutta, että valitaan materiaali, jota ei tarvitse purkaa turhaan tai ennenaikaisesti.
Suunnittelija huomioi budjetin lisäksi myös käyttöiän
Edullisin ratkaisu hankintahetkellä harvoin on halvin pitkällä aikavälillä. Jos pintaa joudutaan uusimaan seitsemän vuoden välein, kokonaiskustannus on toista luokkaa kuin ratkaisussa, joka kestää 30 vuotta ja vaatii vain huoltoa.
Puun kohdalla suunnittelija arvioi aina myös aikaa: miltä tämä ratkaisu näyttää viiden vuoden kuluttua, ja voidaanko se kunnostaa kahdenkymmenen vuoden päästä. Esimerkiksi julkitilan puutasossa ratkaisevaa voi olla, voidaanko pinta hioa ja käsitellä uudelleen ilman että koko rakenne joudutaan vaihtamaan.
Kestävä sisustussuunnittelu on kykyä nähdä luovutushetkeä pidemmälle.
Estetiikka, joka kestää aikaa
Puun sävyt ja pintakäsittelyt vanhenevat eri tavoin. Osa ratkaisuista sitoutuu vahvasti omaan aikakauteensa. Osa kestää ajattomina pidempään.
Ammattilaisen tehtävä on suunnitella ratkaisuja, jotka kestävät arkea ja säilyttävät arvonsa. Puu näyttää ajan, ja siksi sen käyttö paljastaa suunnittelun laadun.